sunnuntai 7. elokuuta 2016

Miten käy blogin ja koirien?

DSC_4949_Fotor
Opiskeluni alkavat 10.8. ja muutan reilun 100 kilometrin päähän kotoa. Kaikki muu jää tänne. Perheeni ja koirat jäävät tänne jatkamaan elämäänsä ja vietän heidän kanssaan vain viikonloput. Arkipäivät kulutan opiskelujen merkeissä sekä opiskelija-asuntolassa.

Ihan suoraan sanottuna minua pelottaa mielettömän paljon! Jännitän miten sopeudun tuntemattomaan paikkaan ja asuntolaan joka on täynnä ihmisiä, saanko kavereita ja miten koulu sujuu. Kaikki pelottaa! On kuitenkin pakko ajatella myönteisesti, minä sopeudun, saan kavereita ja kaikki sujuu hyvin. Jos en ajattele niin, mikään ei mene hyvin.
DSC_4952_Fotor DSC_4958_Fotor
MITEN KÄY KOIRIEN Koirat jatkavat elämäänsä normaalisti. Rajun elämä jatkuu aivan kuten ennenkin, se pääsee ajamaan kettua läpi ketun metsästysajan. Hilla pääsee isäni opastuksella harjoittelemaan ketunajoa ja kasvamaan aikuiseksi. Hely pitää kotona oravat loitolla, nauttii elämästään ja pääsee silloin tällöin hiirimetsälle pellolle.

Hely on koiristamme ainoa, jonka arki muuttuu näkyvästi opiskelujeni vuoksi. Koiran liikutus ja hoito on ollut vastuullani monen vuoden ajan ja nyt pääsen lenkkeilemään sen kanssa vain viikonloppuisin. Toivon, että se ei jää kokonaan huomiotta arkena vaan sitäkin käydään rapsuttelemassa ja päästetään pihaan juoksemaan. Onneksi tiedän, että ajokoirat eivät ole ainoita joita huomioidaan, Hely on muillekin tärkeä.

MITEN KÄY BLOGIN Sitten on tämä blogi. Koko blogi kertoo koirista, joita tulen näkemään vain viikonloppuisin. Niiden kuvaaminenkin keskittyy kokonaan niihin kahteen päivään jolloin ne näen. Tämä blogi on kuitenkin tärkeä minulle. Olen parempi kirjoittaja kuin puhuja ja pidän kirjoittamisesta. En siis todellakaan lopeta, se ei ole käynyt mielessäkään. Pitää vain kerätä postausideoita ja varastoida niitä luonnoksiin, ehkä siten saisin joka viikko edes yhden postauksen tehtyä. Sen näkee sitten aikanaan, mutta varmaa on, että bloggaaminen ei lopu!
DSC_4974_Fotor

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä tulevaan Tuuli! Olin täysin samassa tilanteessa vuosi sitten. Muutto tuli melkein 250km päähän ja kotona käyn pääasiassa joka toinen viikonloppu. :) Asuntolaelämä yhdistää ihmisiä ja kaikki alkaa rullata varmasti kunnolla kun antaa aikaa.
    Toivottavasti viihdyt uudessa koulussasi ja karvakamut odottavat aina kotona! :)
    -Elisa ja Manta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta! Olen yrittänyt asennoitua tulevaan positiivisesti, jotta kaikki rullaisi hyvin, mutta välillä vähän vaikeaa, kun jännitys niin kova. Toivottavasti saan yhtä hyviä kokemuksia asuntolasta kuin sinäkin :) Kiva kuulla jotain hyvää ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa :)

      Poista